lauantai 30. maaliskuuta 2013

PITKÄperjantai

Pientä takapakkia on tullut toipumisessa...yöt on tosi tuskaisia. Pohjetta alkoi särkeä siihen malliin että oli pakko pitkänäperjantaina soittaa osastolle ja kysyä neuvoa. Patistivat käymään päivystykseen ja harmissani sitten lähdin Akuutti24 käymään. Olisi pitänyt matkustaa vielä paaritaksilla mutta koska ajatus tuntui niin vastenmieliseltä päädyinomalla vastuulla kokeilemaan pystytkö matkustamaan farmarimallisessa autossa koroketyynyn avulla. Hyvinhän se onnistui ja asennon sai lähes makuulle ja autoonkin pääsi ilman että lonkka oli väärässä asennossa.

Siellä sitten vierähtikin nelisen tuntia...yksi asia mitä ihmettelin suuresti oli että Akuutti24 odotustilassa ei ollut yhtään koroketuolia ja kun olo oli muutenkin heikko niin oli pakko yrittää istua johonkin. Ainoa mahdollinen paikka oli tuolikasa, jossa oli monta tuolia päällekkäin...no onneksi sitten jälkimmäisestä odotustilassa löytyi sänky mihin pääsi makuuasentoon...muuten ei olis kyllä jaksanut odotella.

Säärestä ei onneksi löytynyt veritulppaa, eikä ollut mitään murtumaa (joskushan on mahdollista, että lonkkaleikkauksessa,  kun jalka väännetään tiettyyn asentoon leikkauksen takia, niin voi tulla pieni vamma muualle) nyt särky todennäköisesti johtuu lihasten jumittunisesta...jalka edelleen tuntuu pidemmältä ja se kipeyttää lihakset jalasta. Sain kouraani reseptin Tradolan Retard 150mg, jota sitten testasin seuraavana yönä...ENKÄ kyllä ota enään ikinä. Yö meni ihan hyvin ja tuntui,että lääke auttoi särkyyn,  mutta kun pääni nostin niin alkoi silmissä ja päässä huipata. Pääsin jotenkin vessaan, mutta siellä sitten alkoikin pyörryttävän ja olo meni ihan veltoksi. Mies tuli apuun ja toi juotavaksi sokeripitoista kiisseliä ja kun siinä hetken tokenin niin pystyin tulemaan sohvalle. Olo oli koko päivän niin hutera ja väsynyt ja silmissä heitti, että päätin olla koskematta noihin lääkkeisiin...on vissiin pakko kärvistellä yöt vähän kipeänä.

Kun vaan pääsisi tosta yötuskaisuudesta eroon niin olis hyvä...en oikein tiedä mikä on sopiva määrä jumppaa/kävelyä ettei lihakset ala jumittamaan...täytyy kattoa jos soittaisi fysioterapeutille kun päästään näistä pääsiäisen pyhistä...nyt menossa 17 päivä leikkauksen jälkeen ja jotenkin kyllä pelottaa, kun näitä takapakkia tulee, että tuleeko jalka toipumaan mihin kuntoon...halusin jo palata normielämään ja pystyä tekemään jotain.







torstai 28. maaliskuuta 2013

Yksi etappi ohitettu

Nyt ollaan taas otettu yksi askel eteenpäin...lonkasta irroitettiin 26 metallihakasta. Tikkien poistaminen ei onneksi kovin paljon sattunut, mutta istuminen tuntuu vähän kipeältä nyt. Luin jostain, että ennen tikkien poistoa on hyvä ottaa vähän extra kipulääkettä...ja se oli kyllä ihan viisas juttu...pieni jomotus alkoi poistosta, mutta meni nopeasti ohi kun otti särkylääkettä ennakkoon.

Nyt leikkauksesta on se pari viikkoa...päivät menee hyvin, mutta yöllä särkee vielä:( Sääri on mennyt ihan jumiin ja tuntuu, että koko jalka on oudossa asennossa ja vähän liian pitkä toiseen verrattuna...pituusero on kyllä vähän loiventunut ja toivottavasti häviää kokonaan kohta. Astuessa ei tunnu mitään kipua ja oon jo sisällä kulkenut yhden asuvan kanssa. Kun vielä pääsisi noista yösäryistä eroon niin sais nukuttua paremmin...nyt tuntuu, että koko yö menee kääntyillessä välillä selälleen ja välillä terveelle kyljelle...sit noi TYYNYT mitä täytyy pitää jalkojen välissä nukkuessa ottaa päähän!!! Ne on aina väärässä paikassa ja ei asetu kunnolla...siinä sitten menee koko yö niitä säädellessä:) toipuminen menee vähän aaltomaisesti...välillä tuntuu tosi hyvältä...ja välillä tulee takapakkia kipujen kanssa. Tää kotona oleminen ja se,että mihinkään ei pääse rassaa eniten...vielä neljä viikkoa ennen kuin saan istua autossa:( ja pääse itse käymään kaupassa...







lauantai 23. maaliskuuta 2013

Toipuminen etenee

Yhdeksäs päivä menossa lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen. Yöt edelleen hankalia...en millään pysty olemaan koko yötä paikallaan. Lonkkaa särkee ja oon joutunut ottamaan ylimääräistä kipulääkettä keskellä yötä. Päivällä vointi ollut kuitenkin hyvä...välillä on jo tunne, että voisi heittää sauvat nurkkaan...mutta täytyy malttaa vielä mielensä. Yhdellä sauvalla oon kuitenkin jo keittiössä satunnaisesti kulkenut. Jumppaa oon tehnyt noin kolme kertaa päivässä ja käveleksinyt sisällä vähän väliä. Ulos en ole vielä lähtenyt lähinnä sen takia, että toi pukeutuminen on niin hankalaa.

Kyllästyttää tää sauvojen kanssa liikkuminen ja se, että ei voi normaali tuoliin istua. Koroketyynyä ei vaan jaksa retuuttaa koko ajan eri tuoleille, joten oon istunut sen avulla sohvalla ja keittiössä oon syönyt keittiönjakkaralla istuen...kyllä odotan jo aikaa, että saa olla normaalisti ihan missä tuolissa vaan. Vielä viitisen viikkoa vielä on kuitenkin näitä rajoituksia kestettävä...

Ihanaa on kuitenkin se, että jo nyt huomaa kuinka paljon parempi olo on...selkäkivutkin on rauhoittuneet, koska jalka on nyt pidempi kuin ennen ja lantio on jotenkin suoremmassa asennossa. Leikattu jalka on kyllä nyt vähän pidempi kuin toinen...vähän mietityttää jääkö se sellaiseksi:( toivottavasti pituusero tasoittuu kun leikkausturvotus paranee. Tärkeintä kuitenkin on että nyt ei tunnu pistävä kipua joka askeleella:)




keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Jumppaa ja tarpeellisia tavaroita

Kuudes päivä menossa leikkauksen jälkeen...viime yö oli tuskainen ja heräsin koko ajan. En millään ole pärjännyt vain kahdella 800mg buranalla niinkuin lääkäri sairaalassa määräsi. Oon ottanut niiden lisäksi yhden ylimääräisen päivällä ja aamuyöstä kun en saa kivusta nukuttua. Vaikka jalka on mielestäni yllättävän hyvä niin kyllä sitä särkeekin...lähinnä illalla ja yöllä. Viime yönä tuskalin nukkuma-asennon kanssa...välillä selällään ja kun selkä puuttui niin sitten iso tyyny jalkojen väliin ja terveelle kyljelleen nukkumaan. En vaan pysty olemaan samassa selkäasenossa koko yötä.

Jalkaahan pitää nyt jumpata koko ajan, että lihakset vahvistuvat ja nivel ei jää jäykäksi. Oon tehnyt liikkeitä tasaisin välein päivän aikana...tällä hetkellä en vielä pysty tekemään liikettä, jossa koko jalka nostetaan suorana ylös makuuasenossa...mutta muut kyllä sujuvat. Tasanen jumppaaminen ja kävely sauvojen kanssa täällä sisällä helpottaa jäykkää oloa jalassa. Pakko kuitenkin välillä olla makuuasenossa... ei vaan pysty vielä olemaan pitkiä aikoja jalkojen päällä,koska jalat turpoavat vielä leikkauksen jäljiltä. Sopivasti kaikkea...jumppaa ja kävelyä pikkuhiljaa lisäten.

Haava tuntuu jo nyt paremmalta...ei kirvele, mutta kiristää kyllä aika paljon kun istuu. Oon sen nyt parina iltana kastellut suihkussa. Vielä ei voi käyttää liian tiukkoja housuja vaan väljät trikoot, mitkä ei paina ja hankaa haavaa rikki on parhaat.

Sauvojen kanssa eläminen ei kyl ole mun lempipuuhaa. Kädessä on hankala kuljettaa mitään, joten on pakko kulkea kassi kaulassa paikasta toiseen et saa tarvittavat tavarat mukaan...tuntuu muutenkin että sänky on täynnä epämääräistä tavaraa, kaikki kuitenkin tarpeen:) pihdit, että saa nokittua tiputtamansa tavarat ylös lattialta...kylpytakin vyö jalan nostamiseen sänkyyn....vatsalihakset on kovilla kun yrittää nostaa kummankin jalan yhtäaikaa sänkyyn ja vyö on siihen hyvä apu iän alussa. Unohtamatta kännykkää ja tablettia...ja "muutamaa"tyynyä.

Pikkuhiljaa kohti parempaa ollaan kuitenkin menossa...odotan jo kevättä ja sitä, että pystyy paremmin liikkumaan ilman, että on koko ajan kipeä ja että pääsisi joskus taas ulkosaunassa saunomaan....







tiistai 19. maaliskuuta 2013

Toipuminen ja leikkaushaava

Nyt on menossa viides päivä lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen. Huomaa, että päivä päivältä tuntuu paremmalta. Jalka on tosi jäykkä aina yön jälkeen ja jos on liikaa paikoillaan. Oon yrittänyt tasaiseen kävellä sisällä,tehdä niitä jumppaliikkeitä ja välillä huilata. Jumppaaminen selvästi helpottaa tota jäykkyyskipua. Eilen soitteli sairaalan kotiutushoitaja ja varmistin vielä häneltä sitä kyljellään nukkumiseen sallimista...ei kuulemma ole asetettu mitään rajoituksia. Kokeilin illalla kääntyä tyyny jalkojen välissä terveelle kyljelleen mutta asento tuntui jotenkin huonolta...haavaa kiristi koko ajan vaikka miten yritin tyynyä asetella. Täytyy jossain välissä myöhemmin kun haava paranee kokeilla uudestaan, mutta nyt tyydyn nukkumaan selällään vaikka se aika tuskaista onkin.

Leikkaushaavahan on lonkkaleikkauksessa aika hurjan pitkä. 15-20cm suunnilleen näyttäisi olevan. Kirurgi on tehnyt kyllä hyvää jälkeä, vaikka se nyt hurjalta näyttää niin se on niin siististi laitettu, että todennäköisesti ei liikoja näy kunhan arpi vaalenee:) haava ei ollut leikkauksen jälkeen ihmeitä tihkunut ensimmäiseenkään siteeseen ja eilen otin viimeisen lapun pois kokonaan. Haavanhan saa suihkussa kastella mutta pesuaineitä ei saa hieroa ja varovainen kuivaaminen taputtamalla. Hakaset poistetaa 28.3 eli pari viikkoa leikkauksen jälkeen.

Nyt pieni varoitus herkkänahkaisille...tässä kuvamateriaalia:)




maanantai 18. maaliskuuta 2013

Lonkkaleikkaus

Viime torstaina tehtiin vihdoin kauan odottamani(ja pelkäämäni)oikean lonkan tekonivelleikkaus. Leikkaus meni hyvin ja toipuminen voi alkaa. Torstaina 14.3 klo 7.45 vietiin leikkaussaliin ja 10 jälkeen olin jo heräämössä, jossa olin sinne 14.00 asti. Siellä täytyi olla niin kauan että puudutus alkoi loppumaan ja jalat liikkumaan. Leikkauksen jälkeen heräämössä alkoi kumma tärinä yläkropassa johon ei auttanut mitkään lämpöpuhaltimet. Tärinä johtui kuulemma puudutuksen loppumisesta ja se loppui minuutissa jonkun kipulääkeruiskun antamisen jälleen. Muuten olo oli hyvä koko ajan.

Toisena päivänä sairaalassa oli aika nostaa pää ylös ja koittaa kävelyä. Heti kun nousi ylös alkoi pyörryttämään ja menin ihan valkoiseksi. Ensin luultiin että se johtui kipulääkkeiden määrästä, mutta taisi kuitenkin johtua alhaisesta hemoklobiinista, joka tippui alle 90. Seuraavana päivänä Hb lähti vähän nousuun eikä tarvittu lisäverta.

Lonkassa on nyt keraami/muovitekonivel. Ennen leikkausta siitä oli kulunut rustot pois ja luun pää oli syöpynyt. Leikkauksessa siitä löytyi pari kystaa ja tulehtunutta kudosta, joka poistettiin. Vaikka lonkka vielä leikkauksesta on kipeä ja jäykkä niin nyt jo huomaa eron edelliseen olotilaan. Jalka on pidempi ja lantio on suorassa, ei pistä kävellessä eikä tuolilta ylösnoustessa ja jomottavan kuumottava särky vyötäröltä polveen puuttuu:) kyynärsauvoja täytyy käyttää kuusi viikkoa mutta jalalla saa astua täydellä painolla kivun sallimista rajoissa joten se helpottaa tota sauvailua...

Vähän oon sekaisin erilaisten ohjeiden kanssa, jota sairaalasta sain...kirurgi sanoi, että saa nukkua kyljelläänkin eikä tyynyä tarvitse pitää jalkojen välissä, mutta fysioterapeutti sanoi, että kuusi viikkoa pitää nukkua selällään tyyny jalkojen välissä. Kirurgin mukaan ohje on peräisin 80-luvulta eikä päde enään...täytyy vissiin olla ensin varovainen ja sitten koittaa sitä kyljellään nukkumista tyyny jalkojen välissä ettei lonkka painu väärään asentoon. Vähän tuntui oudolta noi ohjeet...eikö ne nyt voi keskenään sopia mitä ohjeita nykyään noudatetaan ettei potilaat mene sekaisin siinä mitä saa ja mitä ei uskalla tehdä leikkauksen jälkeen:)

Yks mikä tässä on hankalaa on se ettei saa istua autossa eikä itse ajaa autoa pitkään aikaan. Täällä maalla kun asuu ei ole kauppoja nurkan takana eikä pääse itse kauppaan kuuteen viikkoon. Kaikkeen kuitenkin tottuu kun on pakko ja onneksi mies ja poika auttavat kauppa-asioissa :)

Valoisin mielin kohti kevättä kuitenkin mennään ja ihanaa ajatella, että ei tarvii enään raahustaa sen kipeän lonkan ja selän kanssa.