Lonkkaleikkaus

Viime torstaina tehtiin vihdoin kauan odottamani(ja pelkäämäni)oikean lonkan tekonivelleikkaus. Leikkaus meni hyvin ja toipuminen voi alkaa. Torstaina 14.3 klo 7.45 vietiin leikkaussaliin ja 10 jälkeen olin jo heräämössä, jossa olin sinne 14.00 asti. Siellä täytyi olla niin kauan että puudutus alkoi loppumaan ja jalat liikkumaan. Leikkauksen jälkeen heräämössä alkoi kumma tärinä yläkropassa johon ei auttanut mitkään lämpöpuhaltimet. Tärinä johtui kuulemma puudutuksen loppumisesta ja se loppui minuutissa jonkun kipulääkeruiskun antamisen jälleen. Muuten olo oli hyvä koko ajan.

Toisena päivänä sairaalassa oli aika nostaa pää ylös ja koittaa kävelyä. Heti kun nousi ylös alkoi pyörryttämään ja menin ihan valkoiseksi. Ensin luultiin että se johtui kipulääkkeiden määrästä, mutta taisi kuitenkin johtua alhaisesta hemoklobiinista, joka tippui alle 90. Seuraavana päivänä Hb lähti vähän nousuun eikä tarvittu lisäverta.

Lonkassa on nyt keraami/muovitekonivel. Ennen leikkausta siitä oli kulunut rustot pois ja luun pää oli syöpynyt. Leikkauksessa siitä löytyi pari kystaa ja tulehtunutta kudosta, joka poistettiin. Vaikka lonkka vielä leikkauksesta on kipeä ja jäykkä niin nyt jo huomaa eron edelliseen olotilaan. Jalka on pidempi ja lantio on suorassa, ei pistä kävellessä eikä tuolilta ylösnoustessa ja jomottavan kuumottava särky vyötäröltä polveen puuttuu:) kyynärsauvoja täytyy käyttää kuusi viikkoa mutta jalalla saa astua täydellä painolla kivun sallimista rajoissa joten se helpottaa tota sauvailua...

Vähän oon sekaisin erilaisten ohjeiden kanssa, jota sairaalasta sain...kirurgi sanoi, että saa nukkua kyljelläänkin eikä tyynyä tarvitse pitää jalkojen välissä, mutta fysioterapeutti sanoi, että kuusi viikkoa pitää nukkua selällään tyyny jalkojen välissä. Kirurgin mukaan ohje on peräisin 80-luvulta eikä päde enään...täytyy vissiin olla ensin varovainen ja sitten koittaa sitä kyljellään nukkumista tyyny jalkojen välissä ettei lonkka painu väärään asentoon. Vähän tuntui oudolta noi ohjeet...eikö ne nyt voi keskenään sopia mitä ohjeita nykyään noudatetaan ettei potilaat mene sekaisin siinä mitä saa ja mitä ei uskalla tehdä leikkauksen jälkeen:)

Yks mikä tässä on hankalaa on se ettei saa istua autossa eikä itse ajaa autoa pitkään aikaan. Täällä maalla kun asuu ei ole kauppoja nurkan takana eikä pääse itse kauppaan kuuteen viikkoon. Kaikkeen kuitenkin tottuu kun on pakko ja onneksi mies ja poika auttavat kauppa-asioissa :)

Valoisin mielin kohti kevättä kuitenkin mennään ja ihanaa ajatella, että ei tarvii enään raahustaa sen kipeän lonkan ja selän kanssa.